Arvo Kytölä muistelee, nauhoittanut Eero Kopisto v. 1973

Nuoruusvuodet

 

Arvo Kytölä syntyi pyryisenä talvipäivänä 19.1.1908 Urjalan kunnan Hakolahden kylässä v. 1844 perustetussa Kuttulan torpassa. Hänen äitinsä maksoi torpan väelle majoituksesta, äidin rahat olivat neulottu vaatteisiin suojaan. Kytölä eli kasvattivanhempiensa kanssa sittemmin Hakolahdessa Kytölän torpassa, joka kuului Isontalon ratsutilaan. Kasvatti-isänä oli Oskari Sulkonen, myöhemmin Kytölä ja kasvattiäitinä Leena Kytölä. Arvo Kytölä sai kristillisen kasvatuksen Länsi-Suomen evankeliseen henkeen. Arvo Kytölän kasvatti-isä oli kolme kesää 7. Hämeen tarkka-ampujapataljoonassa Urjalan reservikasarmilla. Siellä päällikkönä toimi Alfrid Savonius. Ensimmäinen Arvo Kytölän lapsuusmuisto oli kiipeäminen luvatta 3 vuotiaana talon katolle katonkorjaajien keskelle. Lapsuusaikana Arvo Kytölä näki paljon köyhiä mäkitupalaisia kotiseudullaan, mutta myös rikkaita ihmisiä. Rakennuksista kylän kansakoulu oli maalattu keltaiseksi, mutta paljon kylän rakennuksista oli maalaamattomia. Erikoisena muistona Arvo Kytölällä on Urjalan asemalle lennättimellä tullut viesti ensimmäisen maailmansodan syttymisestä.

 

Kirkkomatka Laukeelaan heinäripille vuonna 1914

 

Kytölä kuvaa matkaa kotoaan hevosella heinäripille kirkolle Laukeelaan vuonna 1914. Äiti laittoi mm. ohrarievää  evääksi matkalle. Isällä oli hyvä musta puku ja valkoinen paita.Äidin vaatetusta puolestaan neuvoivat kansakoulunopettaja Marja Järvi ja Isontalon ratsutilan emäntä Mathilda Isotalo, os. Tuomarla. Ennen matkaa Arvo Kytölälle tarjottiin palvikinkkua, pannukakkua ja marjakräämiä. Isä ja äiti valmistautuivat matkaan rukoillen ja paastoten. Matka tehtiin hevosvaunuissa. Alkuvaiheessa näkyivät matkareitillä Isotalo, Vähätalo, Jussari, Mattila, kiertokoulunopettaja Aleksius Selinin pirtti, Nikkilän ratsutila ja Kustaa Heikkilän pitämä puhelinkeskus, sentraali. Sittennäkyi Tasson talo, jossa vanhojen  kertomusten mukaan renki meni 30-vuotiseen sotaan ja hänen hevosensa varastettiin, tästä seurasi 20 vuoden oikeuskäsittely. Matka jatkui Huhtiin, radan ylityksen jälkeen (myöhempi "Yhteiskoulun kohta") vastaan tuli automobiili nostattaen suuren pölypilven. Kytölä epäili ajajan olleen kamariherra Linder. Sitten oli Kangasniemen majatalo. Matkan aikana näkyi lasimestari Aaltosen ja nahkuri Mulinin pirtit. Laukeelaan tultaessa näkyi tällä matkalla, siis vuonna 1914, ensin Reikon vaivaistalo (lähellä myöhempää Laukeelan ala-astetta), Reikon vaivaistaloa oli tukenut Juho Maunula. Lähellä oli myös Urjalan sairaala ja "tyhjäntoimittaja" Hyppösen huvila. Sitten näkyi Vihtori Järven ruumisarkkuliike. Sitten seurasi Kaakon veljesten talo ja sitä vastapäätä Limnellin pirtti. Seuraavana oli apteekki, jota piti apteekkari Augustin Nylander. Nylander oli kuulemma pitänyt apteekkia Toijalassa, jossa hänen rohdoskattilansa räjähti. Sen seurauksena hän sai huonommat apteekki-oikeudet Urjalaan. Sitten näkyi Hietalan kauppapuoti ja leipuri Lagerströmin pullapuoti ja kahvila. Hevonen laitettiin kiinni, äiti otti ruokaa mukaansa kirkkoon.Ruokaa annettiin palkaksi tutulle naishenkilölle lasten kaitsemisesta.  Kirkko vaikutti suurelta ja vaikuttavalta. Rukouksessa siunattiin Keisari Nikolai II ja muu laaja keisariperhe. Poistuttaessa kirkon pihalla näkyi kaksi avointa ruumisarkkua ja kaksi sotilasta ja tiellä oli sotilasrivistö. Sotilaat olivat marssilla Porista Urjalan asemalle. Paluumatkalla rata ylitettiin Orikosken ylikäytävältä ja ohitettiin meijeri. Asemapäällikön huoneesta näkyivät hienot verhot.

 

Kouluaika ja ripillepääsy

                 

Arvo Kytölän kasvatti-isä kuoli 9.3.1916 ja hautaus oli lumisena Maarian päivänä. Koulu alkoi Välkkilän kansakoulussa 1917. Opettaja Matti Järvi ehdotti suoraa aloitusta kansakoulussa ilman valmistavaa kiertokoulua. Koulusalissa oli peräseinällä keisarin kuva ja Runebergin kuva oli sivuseinällä. Myöhemmin tuli tieto, että Venäjän keisari oli syösty valtaistuimelta. Vuoden 1918 -tapahtumien aikana näkyi kaukaa yksi jääkäri vierailulla kylässä. Joitain ihmisiä hävisi kylästä vuonna 1918. Urjalassa tapahtui teloituksia vuonna 1918 ainakin 14 kappaletta. Surmattuja olivat mm. asessori Eelis Furuhjelm ja Välkkilästä maanviljelijä Jussari. Varsinaisesti kunnassa tulipaloja ei kuitenkaan sytytetty.

14 -vuotiaana Arvo Kytölä sairasti vaikean keuhkokuumeen, joka tuntui hänen terveydentilassaan elämän varrella. Ripillepääsy tapahtui Urjalan kirkossa, kirkkoherrana toimi Hjalmar Hilden. 16 vuotiaana Arvo Kytölä liittyi Välkkilän nuorisoseuraan. Kytölä jätti nuorisoseuratyön vasta 50 vuotiaana. Kytölä liittyi neiti Naimi Tammenterhon Kuoppalassa pitämään alakansakoulun opintokerhoon. Siellä Kytölä antoi raittiuslupauksen yhdessä samanikäisen Yrjö Järven kanssa. Yrjö Järvi toimi myöhemmin Urjalassa hautausurakoitsijana.

 

Sotaväki ja reserviharjoitukset

 

Sotilaskutsunnat olivat nykyisessä säätiötalossa Laukeelassa. Kantahenkilökunta oli myöhemmin päivän aikana juovuksissa. Kytölä sai lykkäystä ensimmäisellä kerralla. Kutsuntatilaisuudessa oli järjestyshäiriö, ja siihen syyllinen vietiin Seppälän taloon "putkaan". Sittemmin seurasi matka junalla asepalvelukseen Viipuriin. Vastassa Viipurissa oli torvisoittokunta. Palveluspaikka oli kuormastopataljoona Viipurin Tervaniemen varuskunta-alueella. Yksikön päällikkö oli kapteeni Lithonius. Hän oli taiteilija Bore Lithoniuksen isä. Kytölä joutui pakkaamaan kapteeni Lithoniuksen antiikkiesineitä muuttoa varten. Alokasaika oli rankkaa monine harjoituksineen. Seuraavassa ikäluokassa oli Lapista 42 lukutaidotonta alokasta. Kytölä kommennettiin opettamaan heille lukutaitoa. Vartiotehtävissä Kytölä puolestaan tapasi ensimmäisen kerran museomiehen. Linnan portilla olleen vartiopaikan lähellä ollut muuri sortui ja sieltä löytyi pääkalloja, joita tuli tutkimaan nuori ylioppilas. Hän oli Nils Cleve, myöhempi valtion arkeologi ja ylijohtaja. Myöhemmin Kytölä kirjoitti kirjoituksen Hakkapeliitta -lehteen, josta hän sai kirjoituspalkkion. Kytölä palveli Tauno Majuria, joka oli sotilasuransa jälkeen filmitähti. Toinen näkyvä hahmo oli ennätyspitkä varusmies Väinö Myllyrinne. Hattulassa Kytölä suoritti talousaliupseerikurssin. Kytölä toimi myös suojeluskuntajärjestössä. Mäntsälän kapinan aikaan hänen tehtävänään oli vartioida kaukopuheluliikennettä hoitavan Etelä-Suomen kaukopuhelinyhtiön kaukopuhelinlinjaa, hänellä oli myös valmius katkaista linja. Arvo Kytölä osallistui sittemmin linnoitustöihin Itä-Suomessa, ja vieraili lomallaan Terijoella. Myöhemmin Arvo Kytölä osallistui vapaaehtoisiin reservi-harjoituksiin "keltaisten" puolella. Heinjoen pitäjässä hän hyvästeli palveluskaverinsa samassa ryhmässä. Kaikki 8 miestä kaatuivat myöhemmin talvisodassa Karjalan Karhu -rykmentissä. Arvo Kytölä hoiti suojeluskuntajärjetössä valistusaliupseerin tointa. Hän sai harvinaisen suojeluskuntajärjestön ansiomitalin.

 

1930-luvun tapahtumia

 

Vuoden 1930 tienoilla oli lama-kausi, suuria taloja pakkohuutokaupattiin. Samoihin aikoihin alkoi toimia Lapuan liike johtajanaan Vihtori Kosola. Lapuan liikkeen alaosasto Suomen Lukko keräsi jäseniä myös Urjalasta, Arvo Kytölä toimi jonkin aikaa sen jäsenhankkijana. Arvo Kytölän kasvatti-veljen Vihtori Kytölän omistamia kiinteistöjä aiottiin pakkohuutokaupata 1930-luvun alussa. Huutokauppatilaisuuteen tulivat mm. kruununvouti ja useita poliiseja, mm. raittiuspoliisi. Väkijoukko pyrki häiritsemään pakkohuutokauppaa.

 

Vuoden 1936 tienoilla Urjalassa toimi Isänmaallinen kansanliike IKL ja sen nuorisojaosto Sinimustat. Arvo Kytölä toimi propagandajohtajan tehtävässä. Urjalassa järjestettiin Etelä-Hämeen IKL:n neuvottelupäivät. Kokoontumispaikkana oli alkujaan nuorsuomalaisen seuran rakennuttama Huhdin Honkala -seurojentalo. Samoin majoitukseen oli vuokrattu Huhdin Rauhanmaja ja kappalaispappilan rippikoulupirtti. Iltajuhlassa toimitettiin mm. lipun vihkiminen, paikalla oli mm.vapaussoturien edustajia. Juhlapuhujaksi oli saapunut IKL:n nuorisojaoston Sinimustien johtaja, kansanedustaja Elias Simojoki. Seuraavana päivänä suuri juhlamarssiosasto marssi Huhdista Laukeelaan jumalanpalvelukseen. Liturgina oli kirkkoherra Antti Kivelä ja saarnan piti Elias Simojoki. Arvo Kytölä sai 10 päiväsakon tuomion myöhemmin, koska juhlakulkueen asustus oli määräysten vastainen. Selvät poliittiset tunnukset oli kielletty, mm. kunniamerkkit ja rähinäremmit. Illalla oli Huhdissa vielä taistelujuhla.

 

Urjalasta osallistui myöhemmin 4 henkilöä Akateemisen Karjala Seuran juhliin Helsingissä. Ensimmäinen kokoontumispaikka oli Uudella ylioppilastalolla. Ruokailu oli ravintola Mustassa Karhussa. Musta Karhu oli IKL:n omistama ravintola VPK:n talossa Helsingissä osoitteessa Keskuskatu 7. Ravintolan lopettamisen jälkeen tiloissa toimi ravintola Kestikartano. Paikkaa lähellä oli myös ensimmäinen eduskuntatalo Heimola.   

Seuraavana päivänä Arvo Kytölä osallistui juhlamarssille. Marssia varten oli kokoontuminen Senaatintorin lähellä Unioninkadulla. Marssiosaston kärjessä olivat Helsingin suojeluskuntapiirin soittokunnat. Kulkueessa oli mm. Suomen, Eestin, Unkarin, Karjalan ja Akateemisen Karjala Seuran musta lippu. Lauluina laulettiin Akateemisen Karjala Seuran marssi, Kuullos pyhä vala,"Kytösavun aukeilla mailla on kansa" ja Jääkärimarssi. Kulkueessa oli soihtuja, joihin erityinen öljypartio lisäsi öljyä. Marssijoita oli noin 600 henkeä. Marssi suuntautui Rautatientorille, josta oli linja-autokuljetus Malmin hautausmaalle. Kulkue marssi Malmin  hautausmaalla vajaan 2 km:n matkan seuran esikuvan B.Sirenin haudalle, jossa oli seppeleenlasku, laulua ja Elias Simojoen puhe. Paluumatkan jälkeen oli juhla Vanhalla ylioppilastalolla. Sittemmin Urjalan Lapuanliikkeen ja IKL:n toiminta loppui hiljalleen. Useat Kytölän tuntemat henkilöt näistä järjestöistä kaatuivat  sodassa vuosina 1939-1945.     

 

Talvi- ja jatkosodan aika

 

Talvisodan syttyessä Arvo Kytölä meni miehistön kokoamispaikalle Huhdin Työväentalolle. Myöhemmin Kytölä ilmoittautui palvelukseen Aulangolla ratsumestari Kurt Alfthanille. Kurt Alfthan asui sittemmin Laukeelassa, hänen vaimonsa oli myöhemmin apteekkari Laukeelassa. Arvo Kytölä toimi sittemmin laulajatar Aulikki Rautavaaran miehen kornetti Gunnar Aminoffin henkilökohtaisena avustajana. Arvo Kytölä oli talvisodassa Summan torjuntataistelussa ja hänelle myönnettiin Summan risti -kunniamerkki. Talvisodan päätyttyä Kytölä oli majoitettuna Konnunsuon vankilaan Joutsenoon. Konnunsuon vankilan kirkossa oli talvisodan päättäjäisjumalanpalvelus. Jatko-sodassa Arvo Kytölä sai vapauden mitalin ja ylikersantin arvon. Arvo Kytölä vihittiin Urjalan kirkossa vuonna 1942, morsiamen päässä oli arvokas Lotta-kruunu. Kotiutumisen jälkeen Urjalan kansanhuoltolautakunta määräsi Kytölän sikojen punnitsijaksi ja eläinten laskijaksi. Kytölä ei viihtynyt tehtävässä, hänelle tarjottiin mm. lahjuksia. Tämän jälkeen hän palasi rintamalle joksikin aikaa.

Suojeluskuntajärjestön lakkauttamisen jälkeen vuonna 1948 Kytölä pidätettiin syytettynä hakaristin väärinkäytöstä. Samaan aikaan Arvo Kytölän vaimo kuoli lapsivuoteeseen. Arvo Kytölä kertoi kuitenkin selvinneensä koettelemuksistaan.

 

Museotoiminta

                         

Varsinainen museotoiminta käynnistyi Urjalassa Nuutajärven lasin toimesta. Insinööri Claes Nordstedt keräsi tehtaan vanhasta tuotannosta kokoelman. Puolestaan 1920-luvulla asioitsija J.V. Tenhonen Urjalankylästä keräsi yli 300 esineen kokoelman, joka oli esillä Nuorisoseura Pyrinnön talossa. Suuri osa kokoelmasta on tuhoutunut. Urjalankylästä saatiin sittemmin tontti kotiseutumuseota varten. Museon päärakennus siirrettiin talkootyönä paikalleen. Rakennuksen pystytyksen jälkeen pidettiin Urjalankylän kotiseutumuseon avajaisjuhlat. Ison-tourun perikunta Nuutajärveltä lahjoitti v. 1798 olevan jyväaitan. Myöhemmin Haritun Ojantaustan suurtorpasta saatiin museo-alueelle tuulimylly. Vuonna 1965 rakennettiin Jalkaväkirykmentti 23:n Syvärin rannalla olleen Karhukorsun kopio. Rakennustyön suoritti erillinen armeijan pioneerikomppania johtajanaan luutnantti Pentti Harmonen. Epäviralliseen Karhukorsun rakennustoimikuntaan kuuluivat Kalevi Santaranta, Väinö Nikkilä, Arvo Lehto, Kosti Punkka, Arvo Lehto ja Arvo Kytölä. Jossain määrin korsun rakennushanke herätti vastustusta neuvostovastaisena. Ensimmäisenä kesänä korsussa kävijöitä oli noin 8000. Urjalan kunnan 100 vuotisjuhliin vuonna 1968 Arvo  Kytölä teki aloitteen koulumuseon perustamisesta. 1950-luvulla perustettu Urjalan historiatoimikunta järjesti noin 600:n valokuvan kuvauksen Kansallismuseon tukemana. Urjalan vanhoista nähtävyyksistä Kytölä mainitsee Urjalankylän kivisakariston, sen on tutkittu olevan 1400 -luvulta. Lisäksi yleisölle avattiin aikoinaan Pikku-Matin tupa Honkolan lähellä.                                

Vuonna 1937 julkaistiin Urjalan Sanomissa uutinen: Hämäläisosakunnan kotiseuturetkikunta suorittaa kolmen viikon tutkimusmatkan Urjalassa. Pyydettiin vapaa-ehtoisia oppaita ilmoittautumaan. Liikkuminen tapahtui polkupyörällä. Arvo Kytölä ilmoittautui oppaaksi, ja se kannusti häntä museomiehen uralle. Erään kerran vierailtiin Ikaalan Isotalossa. Talossa juotiin kahvit, mukanaolevien tutkijoiden kuultiin sanovan "tämä on säilytettävä". Isäntäparina olivat Justus ja Aleksandra Isotalo. Justus Isotalo kuoli jatkosodan liikekannallepanon alkamispäivänä. Taloon muodostettiin museo eri vaiheiden jälkeen. Talossa tehtiin korjauksia valtion tukemana. Korjauksissa olivat työntekijöinä mm. Eero Alitalo, Jaakko Kytölä sekä Tuomo ja Tauno Tuomola. Entisöintityö oli varsin onnistunut. Arvo Kytölä pitää Isontalon museohanketta tärkeimpänä työnään.

 

Kouluista

 

Laukeelan vanha kansakoulu oli komea talo kellotorneineen. Eräänä kauniina heinäkuun päivänä vuonna 1924 talon katto alkoi palaa. Opettaja Salminen oli leiponut ohrarievää ja savupiipusta ulos lentänyt kipinä sytytti katon. Viereisin vaivaistalon pihaa lakaisi Reitelän Olga, Arvo Kytölän lapsuudenaikainen naapuri ja eräs kauppa-Kalle. He tekivät yleensä pieniä aputöitä makupalat palkkanaan. Koulun palon huomattuaan he alkoivat tanssia ripaskaa, ja sanoivat "Herranjestas sentään, kun on hauskaa, kun koulu palaa, saavat köyhät uutta työtä!".  Sitten kunnansairaalaan alkoi tulla savua, ja sieltä tehtiin palohälytys. Koulu tuhoutui palossa, sieltä saatiin pelastettua vain yksi Könnin kello. Viereisellä tontilla tanssineet saivat kaksi viikkoa pimeää koppia tuomioksi, koska eivät tehneet palohälytystä.  

Urjalan uuden yhteiskoulun vihkiäisissä 1960-luvun alussa kuultiin jonkun, ehkä arkkitehti Aarne Ervin, kehuvan koulun laipioissa käytettyä Toja-levyä. Ne olivat hieman oudon näköisiä, mutta "akustisesti arvokkaita". Silloin joku huomasi seuraavaa: Meidän navetassa on noita samaisia "akustisesti arvokkaita" Toja-levyjä, kyllä meidän tilan maidon pitää nousta nyt ensimmäiseen luokkaan hyvän akustiikan takia!.

 

Arvo Kytölä osallistui joihinkin Urjalan Yhteiskoulussa järjestettyihin tilaisuuksiin. Mieleenpainuva oli juhlaliputettu tilaisuus vieraina kirjailija Väinö Linna puolisoineen, yleisöä tilaisuudessa oli noin 600 henkeä.    

 

Huomioita nykypäivästä vuonna 1973

 

Urjalassa on tapahtunut valtavaa kehitystä Arvo Kytölän elinaikana. Useimmat maalaamattomat mäkituvat ovat kadonneet. Kansakouluja on autioina. Ensimmäisenä autioitui Annulan kansakoulu. Välkkilän nuorisoseura sentään hankki omistukseensa Välkkilän kansakoulun. Vanhoja asioita muistavia ihmisiä on enää vähän elossa. Vielä oli elossa vanha 86-vuotias kunnallismies Oskari Oskarinpoika Kytölä. Kylänraitilla Välkkilässä, Kokolla ja Ikaalassa ei ole lehmiä ja hevosia vaan toinen toistaan hirveämmän näköisiä maatalouskoneita. Missään ei näe urjalalaisella tiellä kirkkorattaita tai kirkkorekeä aisakelloineen. Missään ei ole vanhaa kyläkauppaa. Niissä ei roiku katossa sokeritoppia, ei näy kaffeesäkkejä eikä paloöljyastioita eikä tunnu ihmeellistä kyläkaupan tuoksua. Tilalla on myymälä-auto, jossa ei mielellään asioi. Ihmisten pukumuoti on kokonaan toinen. Ihme olisi, jos vanhanajan pukuun pukeutunut ihminen kävelisi tiellä nykypäivänä. Päällä olisi harmaa sarsipuku, valkoinen paita ja päässä knallihattu. Naisilla oli ennen pitkät hameet ja alushameet Englannin kuningatar Viktorian mallin mukaan. Lapset puettiin kuin pienet aikuiset. Arkiset puheenaiheet ovat myös muuttuneet. Miehet eivät kehu hevosiaan ja kukaan ei sano "Nyt minulla on kunnon risukarhi". Toinen ei enää vastaa "Hankmo on kunnon pelivehje". Urjalan asemanseutu on eräänlainen kuollut piste. Sitkeä huhu väittää, että asema on päivässä kaksi tuntia auki. Junalla tullessa pitää valita Urjalassa pysähtyvä juna, Arvo Kytölä joutui kerran ajamaan junassa Urjalan ohi Loimaalle. Hevospuomi puuttuu asemalta, paikalla on pirssiautot. Huhdissa ei ole pappia, diakonissa hoitaa hengenelämän. Rauhanmaja on purettu ja pappilasta on tehty seurakuntatyökeskus.  Huhdissa kokoontumispaikkana ollut Honkalan nuorisoseurantalo on palanut vuonna 1943. Laukeelan vanha vaivaistalo on sortumispisteessä, alueelle on määrä rakentaa uusi koulu. Paikoillaan oli Laukeelassa edelleen Järven ruumisarkkuvarasto, se oli ollut siinä 72 vuotta. Samoin Säätiötalo ja Kirkko ovat paikoillaan. Professori Jussi Lappi-Seppälän piirtämää kunnantaloa ollaan uudistamassa. Entisen säätyvaltiomies Antti Uotilan rakennuttamassa empire-talossa ovat toimineet kunnanlääkärin vastaanotto, verovirasto ja sittemmin kirjasto. Palvelijoiden lisärakennus on purettu. Muistolaatta talon seinässä on asetettu talossa syntyneen taidemaalari Aukusti Uotilan muistoksi.