Honkolan pappila v. 1968
Arvo Kytölä kertoo Honkolan pappilasta kesällä 1963
Alkusuven leppeä tuuli huojutteli Kortejärven rannalla
olevien lehtipuiden lehtiä, kirkas auringonpaiste julkitoi peittelemättä
vieraalle vaikutelman Urjalan kirkkoherranpappilan näkymistä viimeistä kertaa
siellä käydessäni. Paikka ikäänkuin huokui sitä "ikuista rauhaa",
jonka julistajana talon 25 vakinaista isäntää on vuosisatojen aikana julistanut
seurakunnalle. Kiertelimme ensin pappilan laajoja pihoja, silmäilimme pahasti
rappeutuneita rakennuksia ulkoapäin. Kohta aukenivatkin naristen
lännenpuoleisen "paraatirapun" korkeat ovet. Vastassa olivat talon
25. isäntä rovasti Aarne Arjanheimo ja hänen rouvansa Eila Arjanheimo. Saimme
aluksi pyynnön kiertää talon piharakennukset, jotka vielä olivat asuttuina. Kiertokäynnillä
oli mukava muistella käyntejäni tässä talossa. Ensin kuitenkin hetkisen
katselimme Kortejärven puoleista näkymää kuistin pylväiden lomasta.
Urjalan kirkkoherran pappila on ikivanhaa keskiaikaista
nautintaa oleva tila. Vuodesta 1500 se on ollut kirkkoherran virkatilana. Sitä
ennen siinä asui Akaan emäseurakunnan kappalainen. Vieläkin vanhempina aikoina
se lienee kuulunut Sääksmäen suuren kirkkopitäjän hallintaan. Ja nyt herran
vuonna 1963 se kehityksen kulun seurauksena häviää kirkon omistuksesta. Talo on
nyt myytävänä.
Ensi kerran kävin pappilassa syyskuussa 1926 hakemassa
virkatodistusta maamieskouluun menoa varten. Tosin jo pari vuotta aikaisemmin
kävin talon pihassa suojeluskuntaharjoitusten yhteydessä. Virkatodistusta
hakiessani astuin ensin sisään paraatirapusta sen vasemmanpuoleisesta ovesta,
sitten siirryin pienen eteisen kautta kansliaan. Se oli pieni huone, jossa oli
todennäköisesti puuseppämestari Berghällin valmistama pulpetti poikki huoneen
kirkonkirjoja varten. Edessä oli pari punaista penkkiä. Huoneen takaosassa oli
jyhkeä kassakaappi kirkonkirjoille. Myhäilevä rovasti Karl Hjalmar Hilden tuli
tervehtimään minua kädestä pitäen. Hän kyseli, mitä sinne Välkkilän
metsäkulmalle kuuluu. Todistuksen annettuaan kyseli iäkäs rovasti, haluaako
poika nähdä asunto-osaa. Sitten kierrettiinkin talon huoneita. Tiloissa oli mm.
suuri sali ja keittiö sekä piispankamari, jossa piispa voi asua vierailullaan.
Talon huoneisiin kuuluivat myös rovastinkamari,
lastenkamarit ym. Pappila-alueeseen
kuului myös ulkorakennuksina mm. pirtti pakaritupa. Pirtissä oli pitkä pöytä ja
pappilan etumiehen kamari. Pirttiä käytettiin myös vierastupana. Pakaritupaan
kuului myös porstua ja piikojen kamari. Näissä tiloissa asui pappilan työväkeä.
Pappila-alueeseen kuului myös
talousluhtirakennus ja sauna. Maantien toisella puolella oli pappilan
kivinavetta. Pihaan palatessamme talon
nuorekas emäntä, ruustinna Laina Hilden kutsui sitten meidät kahvipöytään. Rovasti
Hilden esitteli myöhemmin uutta radiotaan. "Ostin samanlaisen kuin oli
teidän kylän Isossatalossa, sillä on mukava kuunnella vaikkapa saarnoja",
rovasti kertoi. Tämä tapahtui siis vuonna 1926.
Yhä vieläkin seisoo pappilan rapistuneen päärakennuksen
runko paikoillaan. Vain v. 1939 rakennettu tiilinen kansliaosa on siihen
lisätty. Uutta ovat myöskin keskuslämmityslaitteet, vesi- ja viemärijohdot ja
melko varhainen sähköistys. Muistelen tässä talossa käyneeni kymmeniä kertoja. Muistan
monet leppoisat tuokiot rovasti Wilhelmi Koivulaisen ja hänen Ines -ruustinnansa
parissa. Nuorekas kirkkoherra Arvo Liesmaa ja hänen Karin -rouvansa aina
ottivat minut vastaan hymyssäsuin. Usein istuin ulkomaalaistenkin kanssa
silloin samassa pöydässä. Olen käynyt pappilassa myöskin pastorien Matti
Koskelan ja Toivo Hollon aikana. Ja täällä olen käynyt nykyisten isäntien
aikana useat kerrat. Yhteyttä ole pitänyt myös puhelimitse, 25 km on erottanut
kotiani Isostapappilasta. Olen hakenut todistusta avioliittoa varten, tehnyt
monta raskasta matkaa kuolinsanomaa viemässä tai ohikulkiessa muuten taloon
poikennut. Vastaanotto on aina ollut yhtä ystävällinen, josta parhain
kiitokseni poismenneille ja nyt meneville pappilan isäntäväille.
Sinä Urjalan Iso Pappila! Vuosisadat olet elänyt
seurakuntaelämässä keskeisenä paikkana. Suojissasi ovat syntyneet monet
pappilan perheiden lapset, pihanurmikollasi leikkineet ja vihdoin pois
lentäneet. Moni pappi ja hänen perheenjäsenensä ovat paareille laskettuina
viimeiselle taipaleelle pihastasi lähteneet. Omasta puolestani kiitän Iso
Pappilaa ja sen hyviä haltioita. Voimme iloita siitä, että Urjala on saanut
pitää kauan saman pappilan, voimme myös iloita siitä, että olemme nyt saaneet
kaivatun pappilan keskelle pitäjää Laukeelaan.
Urjala
28.6.1963
Arvo
Kytölä