Satunnaisia muistoja ja muistiinpanoja Urjalasta

Laukeelan urheilukentän seutua

Urjalan keskusurheilukenttä on vihitty käyttöön 1957. Kentän vierellä on puinen katsomorakennus ja sen molemmilla puolilla oli kaksi maavalli -katsomoa, joilla oli höylätystä lankusta olevat katsomopenkit betonijaloilla. Kenttä-alue oli aitaamaton, kenttää kiersi kuitenkin vesijohtoputkea oleva kaide. Juoksuradat olivat hiilimurskapohjaiset. Nykyisen kentän teknisen rakennuksen kohdalla oli "autokatsomo" tai kentän viereinen pysäköinti paikka. Siinä näkyi runsaasti pysäköityjä autoja. Mm. opettaja Carlander pysäköi sinne harmaan porrasperäisen Alfa-Romeo Giulia -autonsa. Kerran siitä tyhjeni rengas. Jo vuonna 1971 urheilukentällä pelattiin miesjalkapallon lisäksi naisjalkapalloa. Vuonna 1989 kenttä-aluetta uudistettiin, rakennettiin mm. tekninen rakennus ja kenttäalue aidattiin.

Vanhaa urheilukentän maavallikatsomoa ja vuoden 1971 Tunturi Sport -mopo

Vuodesta 1964 Urjalassa toiminut liikunnanohjaaja Tauno Luoma oli kerran lähettämässä juoksijoita matkaan starttipistoolilla. Lähiseudun pojat olivat saaneet starttipistoolin panoksia. Pojat laukaisivat "alkupaukun" pensaikossa juoksijoiden lähtöpaikan lähellä. Panos laukaistiin pudottamalla kivi panoksen päälle. Juoksijat lähtivät "alkupaukulla". Tauno Luoma uusi lähdön rauhallisesti.

1960-luvulla televisiosta tuli lastenohjelma "Sirkus Papukaija", lähetysaika oli mm. sunnuntaisin.Tauno Luoma toimi urheilukentällä kuuluttajana. Heti alkusanoinaan hän lausui kiitokset katsojille, koska olivat saapuneet paikalle huolimatta samanaikaisesta "Sirkus Papukaija" -lähetyksestä.

1960-luvun lopulla Urjalassa kuljetusliike Ojalan entisissä tilossa aloittanut Konepaja T. Santalahti oli saamassa terästoimituksen vammalalaisen Kauko Mäkisen kuljetusliikkeen täysperävaunullisella rekalla. Rekka ajoi kuitenkin harhaan, ja suunnisti urheilukentän vieressä menevää tietä pitkin, tie kulki tielaitoksen tallien (myöh. Teletalo) ohi kohti hiihtolatujen lähtöpaikan lähellä olevaa tienristeystä. Hiihtolatujen lähtöpaikan lähellä oleva pikkuteiden risteys on liian ahdas rekka-autolle. Rekan vetoauto juuttui lisäksi kiinni ojaan. TVH:n (tielaitos) talleilta pyydettiin tiehöylä apuun, se hinasi rekkaa perästä, ja lopulta tilanteesta selvittiin.

Vuonna 1964 Urjalan keskusurheilukentällä antoi helikopteri yleisölennätyksiä. Lähitalojen ikkunat tärisivät koneen lähestyessä matalalla urheilukenttää. Osa lennätettävistä oli kauppiaita ja heidän perheitään. Kyydissä ollut Uolevi Paavilainen kertoi kyydin olleen aika hurjaa. Seuraavana päivänä koneella oli lentoja muualla, mutta se teki välilaskun Laukeelaan ja miehistö availi joitain koneen sivulokeroita. Silloin laskupaikka oli nykyisen Rodeo barin (Puistonkulma) kohdalla ollut pelto. Koneen "sponsorina" oli Chymos ja kyljessä mainostettiin Chymoksen Tropic -mehutiivistettä. (Sittemmin sama kopteri tuhoutui onnettomuudessa. Kone putosi pyrstöroottorin vian takia Helsingissä kadulle Pukevan tavaratalon viereen 6.6.1965 vaatien kolme kuolonuhria).

Helikopteri Laukeelan urheilukentällä v. 1964. Kuva:Pirkko Vaittinen

Vuonna 1971 urheilukentän lähitaloissa asuneet pojat saivat käsiinsä kirjan, jossa oli ohjeet rakentaa oma puhelinlaitos. Entisestä Airanteen osuusliikkeestä ostettiin edullista sähköpaimenen johtoa linjojen rakentamiseksi. Järjestelmä toimikin vuosina 1971-1974. Varsinaista keskusta ei ollut, vaan kolme "liittymää" saattoivat puhua ryhmäpuheluja tai sitten vain kaksi osapuolta keskenään. Järjestelmän "lisävaruste" oli huonosti toimiva eri paikkoihin siirrelty salakuuntelumikrofoni. Erään pienen takaiskun järjestelmä koki, koska johtojen asennuskorkeus oli liian matala. Kunnan puolesta lumenajoa Massey-Ferguson -traktorilla suorittanut kunnan tilanhoitaja Maunuksela ajoi traktorin kauha yläasennossa "yksityisiin" puhelinjoihin, jolloin yhteydet katkesivat. Nopeasti vika saatiin kuitenkin korjattua.

Pitkäaikaisena Laukeelan urheilukentän hoitajana toimi kentän lähellä asunut Tuomas Kallio. Urheilukentän hoitokoneena oli aluksi kaksipyöräinen kone, jota ohjattiin sarvista. 1960-luvun lopulla hoitokoneeksi hankittiin Tuomas Kallion käyttöön keltainen International Cub Cadet -merkkinen 4-pyöräinen puutarhatraktori, jossa oli jopa urheilullinen ohjauspyörä.

1960-luvun lopun International Cub Cadet puutarhatraktori, kuva:Gårdskullan maatalousmuseo, Siuntio

Liikennejärjestelyjä

Laukeelan keskustan tiejärjestely muodostui 1950-luvun alkuun asti lähinnä yhdestä tienristeyksestä, jossa kirkonmäen alapäässä oli vino T-risteys. 1950-luvulla keskusta muuttui kolmio-malliseksi, nykyisen Siwan edustan kohdalle rakennettiin uusi tienpätkä, jolloin vanha T-risteys ja uusi sivu-yhteys muodostivat kolmio-tie kuvion. Keskelle jäi "mottiin" mm. Kaakon talo. Tämän uuden tiepätkän varrella olivat toisella puolella Osuusliike Lounais-Häme (nykyinen Siwa), Osuusliike Airanne (nykyään paikalla torin viereinen kerrostalo). Tien toisella puolella olivat kellosepänliike ja kirjakauppa (molemmat purettu). Vuoden 1965 tienoilla Laukeelan tiet asfaltoitiin. 1970 valmistui Uimahallin (Urjalan Sanomien) talo ja 1971 Puistonkulman (ROdeo Barin) talo.

Laukeelan päätiet asfaltoitiin 1960-luvun puolivälissä. Jo aiemmin oli päällystettä Airanteen ja Lounais-Hämeen pihoissa. Laukeelan Airanteen pihassa oli betonivalu päällysteenä. Valuun oli jätetty lautoja, jotka muodostivat vinoruutukuvion. Airanteen baarin nurkalta saattoi oikaista pientä polun pätkää kisatielle. Pihan betonireunus oli tässä korkealla ja muodosti polkupyörälle hyppyrin.

Vuonna 1976 koko Laukeelan liikennejärjestely muutettiin T-risteys pohjaiseksi. Keskustakolmiossa puhkaistiin uusi yhdystie keskelle "kolmiota" siten, että tie mahdutettiin ns. Ida Kaakon talon ja vanhan Esso -huoltoaseman väliin. Tässä yhteydessä ei vielä kumpaakaan purettu. Esso huoltoasema oli vielä jäljellä 1980-luvun puolivälissä ja Ida Kaakon talo sitäkin myöhemmin. T-risteys muodostui nykyiselle paikalleen, tosin sen vieressä oli silloin v. 1976 perinteinen puu-apteekki.

Huhdin tiejärjestely muuttui 1960 -luvulla. Vanhastaan Laukeelasta päin saavuttaessa oltiin tiellä, joka kulki Huhdin työväentalon ohi sen jäädessä oikealle puolelle. Oikealla puolelle kääntyi tie, joka laskeutui mäkeä alas ja se meni teollisuusraiteen yli. Paikalla oli ns. vekselimäki, jossa vekseli tarkoittaa rautatievaihdetta. Alueella oli Nikkilän saha-laitos. Alunperin sorakuoppa-alue oli tehty rautateiden käyttöön. Jos tietä jatketaan kuitenkin mäen päällä eteenpäin Laukeelasta päin nykyisen kukkakaupan ja rautatien suuntaan, tie loppuu nykyään ennen Toijala-Turku rataa. Ennen se meni suoraan radan yli Orikosken ylikäytävän kohdalla. Tämän jälkeen oli Nuutajärven Osuuskaupan hirsinen myymälä. Laukeelasta tultaessa voidaan Orikosken ylikäytävän jälkeen kääntyä oikealle Huhdin aseman suuntaan, jolloin ollaan radan vierellä kulkevalla "kauppakadulla". Ennen asemaa on mm. Sok:laisen Maamiesten osuusliikkeen (myöh. Airanne) kauppaliike ja ravintola. Tämä pikkuteitä käyttävä järjestely muuttui v. 1962. Orikosken ylikäytävä poistui käytöstä ja sen korvasi viereinen rautatie-silta. Uutena poikittais-tienä oli uusi rautatien suuntainen tie, jonka varrella on mm. Huhdin Siwa (aiemmin Lounais-Häme ja Tammi -nimillä).

1960-luvun lopulla avattiin tie nro 9 (Turku-Tampere) Laukeelan ohi. Alussa 9 -tie ei ollut etuajo-oikeutettu risteävään Punkalaidun-Toijala tiehen, jolloin muodostui pahamaineinen mustan käden risteys. Stop -merkkinä oli 1960-luvulla "musta käsi -merkki. Mm. TV-teknikko Rikhard Lepomäki joutui tässä lievään kolariin. Myöskin erään turkulaisen kauppa-edustajan Chevrolet Impala törmäsi traktorin peräkärryyn ja syöksyi lepikkoon ampumaradan suuntaan.

1971 avattiin asfaltoitu tie tieltä nro 9 Nuutajärvelle. Tie avattiinilmeisesti juuri ennen Neuvostoliiton johtohenkilöihin kuuluneen Gretshkon Nuutajärven vierailua v. 1971.

Talvella 1973-1974 rakennettiin pitkä tievalaistus Laukeelan ja Huhdin välille. Noihin aikoihin oli energiakriisi. Katuvalot syttyivät juhlallisesti ensimmäistä kertaa 28.3.1974. Vuonna 1976 valaistiin pitkä tieosuus Urjalankylässä.

Palveluja

Laukeelassa oli 1960-luvun alussa kunnan-Uotilan tilalla vielä lehmiä. Tilalla oli myytävänä suoramyynti- eli tinkimaitoa. Lehmien pidon loputtua tinkimaitoa sai vielä mm. Jääskeläisen talosta. Kunnan-Uotilan navetta on nykyään Urjala Worksin käytössä, navettarakennuksessa aloitti toimintansa Laukeelan Auto Oy.

Laukeelassa toimi 1960-1970 -luvuilla useita kahvibaareja. Varustukseen kuului usein levysoitinautomaatti eli jukeboxi, usein merkiltään "Seeburg", flipperi-peli ja pajatso. Levyautomaatti oli aika-ajoin "latauksessa", jolloin kone oli auki ja koneeseen ladattiin uusia levyjä. Myöskin flipperi-pelejä oli monessa baarissa. Vanhan lain mukaan peliautomaatteja saivat hoitaa yksityiset yritykset, toiminta siirtyi myöhemmin RAY:lle. Flipperi -peleissä oli joskus ongelmana koneen säätö liian "helpoksi", jolloin taitava pelaaja saattoi pelata useita vapaapelejä "varastoon". Kone saattoi hyväksyä jopa 25 vapaapeliä. Tällöin joku saattoi "jälleenmyydä" omaan laskuunsa vapaapelivaraston seuraavalle pelaajalle. Tämä tietenkin heikensi koneen tuottoa omistajalle. Vanhat flipperit olivat sähkömekaanisia, tulokset esitettiin pyörivillä numerotauluilla, joissa pisteet lisääntyivät kolisevalla äänellä. Levyautomaateissa eräänä ongelmana oli joskus koneiden potkiminen, jolloin soittovarsi saattoi hypätä takaisin kappaleen alkuun. Levyautomaatin potkija saattoi saada porttikieltoa. Pajatsot puolestaan houkuttelivat myöskin hieman vanhempaa pelaajakuntaa kuin flipperit. Mm. puusepäntehtailija Urho Niemi oli innokas pajatsonpelaaja. Hän saapui usein baarille hopeanvärisellä Opel Commodore -autollaan, pelikolikot olivat mukana kolikkopötköissä. Matkahuollon baariin (ns. Jaskan baari) hankittiin vuonna 1974 maksullinen biljardipöytä. Kahvibaareja Laukeelassa oli 1960-1970 -luvulla ainakin

-Matkahuolto (vanha matkahuolto, purettu v. 1997).

-Airanne (purettu v.1997)

-Lounais-Häme (Siwan talo, baari toimi ennen Varstakellari-ravintolan avaamista vuoteen 1971)

-Uimahallin baari (toimi vuodesta 1970, paikalla v. 2009 kirppis)

-Union -huoltoasema (myöh. Neste-asema, baari toiminnassa edelleen v. 2009)

Mm. Matkahuollossa, Airanteen ja ja Lounais-Hämeen baareissa oli ruokatarjoilua. Mm. Lounais-Hämeen baarissa oli erillinen ruokailija-kabinetti valkoisilla pöytäliinoilla varustetuilla pöydillä. Asiakkaina oli mm. kunnantoimistosta, kansaneläkelaitoksesta ja muilta työpaikoilta tulevia työpaikkaruokailijoita. Samoin raskaan kaluston kuljettajia oli asiakaskunnassa, he löysivät pysäköintipaikan ajokilleen helposti suurilta piha-alueilta Airanteen ja Lounais-Hämeen edestä. Airanteen baarissa oli usein ruokailijana sosiaalisihteeri Asser Turkia. Museoneuvoja Arvo Kytölä puolestaan oli joskus neuvottelussa kunnantalolla ja hän soitti voileipätilauksen Lounais-Hämeen baariin tai sitä seuranneeseen Varstakellari-ravintolaan.

Vanhemman ajan kahviloita oli mm. Koiviston kauppa-rakennuksessa ja Laaksovirran liiketalossa (Kirkonmäen juurella ollut talo). Salon pyöräliikkeenä toimineessa talossa kirkkoa vastapäätä toimi aiemmin Sok:laisen MOL:n ruokala-kahvila.

Laukeelassa toimi vanhastaan ns. "pyöreä kioski" vanhan Koiviston kaupan päädyn lähellä kirkonmäen alapäässä. Sitten avattiin ns. "soikea" tai "uusi" -kioski vanhalle linja-autoasemalle. Soikean kioskin yhteydessä oli 1960-luvulla yleensä vapusta alkaen irtojäätelön myyntiä jäätelötötteröissä. Soikean kioskin jäätelön merkki oli yleensä Paulig. Pauligin jäätelöpuikko poikkesi Valion puikosta mm. siinä, että jäätelön muoto oli teräväkulmainen, kun taas Valiolla se oli pyöristetty. Valion tuuttia vastasi Pauligilla Topsy, jossa esim. suklaatopsyssä suklaa oli kastikkeena eikä kiinteänä. Soikeaa kioskia uudistettiin vielä vuonna 1974, Kesäkautta 1974 varten remonttimiehet uusivat kioskin penkit.

1960-70 -luvulla nälkäiset saivat palvelua Santasen nakkikioskilta. Nakkikioskin valikoimiin kuuluivat mm. liha-piirakat, nakit ja makkarat. Nuo kaikki kuumennettiin höyryttämällä metallisissa höyrytyssäiliöissä. Liha-piirakan sai ostaa mausteilla ja 1-3 nakilla, jotka sijoitettiin lihapiirakkaan tehtyyn viiltoon. Myytävät makkarat olivat myös höyrytettyjä. Erikoisuutena lyhyen aikaa kesällä 1968 Santasen nakkikioskilla oli asiakkaiden käytössä tuon kesän uusi hittituote kotimainen kengurukeppi eli jousitettu hyppykeppi. Erkki Santanen oli tuolloin saanut kengurukepin lahjaksi kauppias Pentti Kähäriltä. Samanlainen hyppykeppi oli tuolloin myös käytössä urheilukentän lähellä leikkineellä lapsijoukolla.

Tapahtumia

Laskiaisen aikaan vuonna 1969 Urjalan Lions -klubi järjesti laskiaisjuhlat lapsille. Nuutajärven lasitehtaalla työssä ollut Lionseihin kuulunut mies toi sinisellä Plymouth Valiant -autollaan etukäteen suuren kullanvärisen Lions-vaakunan, jonka hän kiinnitti urheilukentän katsomon päädyn ilmoitustauluun. Miehen auto oli kuitenkin vähällä törmätä ensin katsomoon, koska tie oli sohjoinen. Toisen maavallikatsomon päälle kasattiin lunta ja jäädytettiin lasten pulkkamäki. Pulkkamäen valvojana toimi Säästöpankin pankinjohtaja Eino Jussila. Hän mm. tarkasti, että mäenlaskukalusto oli pulkka-mallia, jalaskelkkoja ei sallittu. Paistettua makkaraa oli tilaisuudessa myytävänä. Hernekeiton myyntiä tuki Wärtsilä Oy Arabia. Hernekeitto myytiin oikeissa keittolautasissa, ja ruokailun jälkeen asiakas sai pitää lautasen. Illalla oli pieni ilotulitus.

Tammikuun alussa 1972 pidettiin ylimääräiset eduskuntavaalit, koska presidentti Kekkonen oli hajottanut eduskunnan. Kampanja-aika meni lähelle joulua ja jossain vaiheessa oli kova pakkanen. Urjalan kuului silloin "Hämeen eteläiseen" vaalipiiriin, joka idässä ulottui Lahteen asti. Säätiötalossa järjestettiin vaalitilaisuus, jossa mm. urjalainen kunnallisneuvos Otto Paavilainen esitti yleisöstä kysymyksiä ehdokkaille. Eräs ehdokas saapui saliin, ja hänen avustajansa alkoi jakaa ehdokkaan mainos-käsipeilejä, joissa oli ehdokkaan nimi ja kuva takana. Peilit olivat kuitenkin pakkasen takia huurteessa. Sitten näkyi peilien takana ehdokkaan nimi: "Erkki Huurtamo".

Torstaina 28.3.1974, kuten mainittua, valmistuivat Huhdin ja Laukeelan väliset tievalot ja syttyivät ensimmäistä kertaa. Seuraavana lauantaina 30.3.1974 Urjalan Säätiötalossa vieraili Urjalan Keskustan tilaisuudessa silloinen ulkoministeri Ahti Karjalainen. Pikkupoikia kiinnosti Karjalaisen käyttämä auto. Hän käytti virka-autoa, joka oli vuosimallin 1972 Dodge Monaco.

Itsenäisyyspäivänä 1972 oli lumeton maa ja kova myrsky. Kynttilät paloivat usealla ikkunalla, kuten puisella apteekilla. Apteekkari Harriet Alfthanin asunnon olohuoneen ikkunalla koristehirvipatsaan vieressä oli myös kynttilä. Kirkonmäellä sijainneen Urjalan Säästöpankin pääkonttoriin oli hankittu hiljattain uutta materiaalia oleva lipputanko. Se katkesi myrskyssä ja kaatui kohti tietä, mutta jäi kallelleen kahden tievalaisinpylvään välilankojen varaan. Langat kuitenkin kestivät lisäkuorman. Pankinjohtaja Eino Jussila oli arvioimassa vahinkoja pankin pihassa.

Usea henkilö väitti ma 3.6.1974, että tuona päivänä Laukeelan matkahuollon baarissa oli asiakkaana Spede Pasanen. Pasasen nähtiin tulevan paikalle kullanvärisellä silloista mallia olleella BMW 500-sarjan autolla. Hän käveli myös edestakaisin vanhalla linja-autoasemalla ikäänkuin odottaen jotain henkilöä. Noin tunnin kuluttua Pasanen poistui.

1960-luvulla Laukeelassa vieraili joskus peliteltta. Suuressa teltassa oli sisällä peliautomaatteja. Usein teltta oli ahdettu pienelle aukiolla Koiviston kauppaa vastapäätä Santasen nakkikioskin viereen. Kesäkuussa 1968 Laukeelassa vieraili Surmanajo -tivoli, jossa oli tivolilaitteita ja kangasniemeläissyntyisen surmanajaja Onni Suurosen esitys. Surmanajoa tehtiin suuressa tynnyrissä moottoripyörällä ja pienautolla, jossa yleisö oli tynnyrin reunalla. Tivoli oli Urheilukentän reunalla tulevien tenniskenttien kohdalla. Tivolin maalatuissa kylteissä oli alakulmaan merkitty maalarin nimi ikäänkuin taideteoksiin. Nimi oli V.Hursti, tuleva köyhien auttaja, joka mainitsi toimineensa kilpimaalarina.

Mainoskylttejä ja valomainoksia

1960-luvulla Laukeelassa oli neon-mainosvaloja, joissa usein neon-putki oli näkyvissä ilman kotelointia. Mainosvaloja oli ainakin

-Airanteen kaupalla, sininen teksti ja pitkä sininen tekstiä ympäröivä vaakaviiva

-Lounais-Hämeen kaupalla, valkoinen teksti

Airanteessa ja Lounais-Hämeessä oli lisäksi baareilla oma valomainos.

-Osuuskassalla, valkoinen teksti

Osuuskassalla oli lisäksi läpikuultava takaa valaistu liikemerkki, joka esitti kylväjää.

-Apteekilla, sininen teksti

Apteekki oli kai Laukeelan ainoa "vanha" puutalo, jossa oli valomainos. Vanhoissa puukaupoissa, kuten vanhempi Lounais-Häme ja Koivisto oli puukirjaiminen teksti.

-Kunnantalo, teksti valkoisella

-Kähäri (uudempi kauppa, valmistunut v. 1965), teksti vihreällä.

-Uimahallin talo. Mm. valomainokset "Uimahalli-Baari" ja Urjalan Sanomat.Uimahallin alkuperäinen valomainos poistettiin vasta v. 2008.

Laukeelan ja Huhdin välillä sijainneessa U.Niemen puusepäntehtaassa oli vihreä neon-mainos. Valaisemattomia kylttejä talon päädyissä oli mm. Kellosepänliike Kohijoella. Sinipohjaisessa kyltissä talon päädyssä luki "Kelloja,kultaa,hopeaa,kameroita,filmiä". Laukeelan Airanteen asuntosiiven päädyssä oli Sok:n kahvimainoskyltti. Siinä oli naisen kasvot, ja teksti: "Johanna,Rosita,Katriina,Korona. Hyvän kahvin ystäville".

TV-näkyvyydestä Urjalassa 1960-1970 -luvulla

Televisio-ohjelma on Urjalassa näkynyt 1950-luvun lopulta alkaen. Kakkoskanavan näkyvyydessä oli aikoinaan vaihtelua. Tamvisio, joka siirtyi Tes-TV:lle piti onnekkaasti 1960-luvun alussa lähetintä läheisessä Lempäälässä, jolloin kakkoskanavaa oli kohtalaisen helppo vastaanottaa. Sitten ko. lähetin ja taajuus lakkautettiin, ja lähetin siirtyi kauas Ylöjärvelle. 1960-luvun alussa moni nikkaroi kakkoskanavan antenneja, kanava oli siirtynyt Tekniikan Edistämissäätiölle (TES) ja puhuttiin "Tessin antennista". Sitten kanava siirtyi v. 1965 Ylelle. Ylöjärven lähettimen TV2:n Kanava vaati suuren antennin ja joskus siinä näkyi jo 1960-luvulla esim. Länsi-Saksan ohjelmaa. TV1:n näkyvyys oli Urjalassa parempi. Vuonna 1974 TV2 avasi suuret Tohlopin väri-tv studiot, ja TV2:ssa oli silloin enemmän väriohjelmaa kuin TV1:llä. Kuitenkin 1974 vuodesta eteenpäinkin jatkoi monia vuosia Ylöjärven vanha lähetin, jolloin teknisesti hienolaatuinen TV2:n väri-ohjelma oli Urjalassa hankala vastaanottaa Ylöjärven lähettimeltä. Sattumalta Tohloppi ja Ylöjärvi olivat kyllä lähekkäin paikkoina. 1970-luvun lopulla näkyvyys parani. 1960-luvulla TV-antenniurakointia suorittivat Urjalassa mm. Rikhard Lepomäki ja Esko Salo. Mm. marraskuussa v. 1963 näkyivät ne TV-uutiset Urjalassa, joissa nuori Heikki Kahila kertoi presidentti Kennedyn murhasta, mutta suoraa kuvamateriaalia ei ensimmäisessä Kennedy-uutislähetyksessä ollut. Saman tiedon sai tosin kohta radiosta. Melko suoraa kuvamateriaalia näkyi sitten presidentti Kennedyn hautajaisista. Samoin Cassius Clayn (Muhammed Ali) maailmanmestaruusnyrkkeilyottelut 1963-1964 näkyivät suorina yölähetyksinä Urjalassakin.

Laukeelan kansakoululta

Laukeelan puu-kansakoululle hankittiin pitkällisenä hankkena mustavalko-televisio vuonna 1968. Sitä varten suoritettiin paperinkeräys, keräysaika oli varsin pitkä. Televisio oli sijoitettu alakerran Onni Savosen luokkahuoneen nurkkaan korkealle asennetulle kolmiomaiselle vanerihyllylle. Oppilaat saivat seurata koulu-TV:n lisäksi mm. Grenoblen talviolympialaisista 1968 hiihtokilpailua, jossa Suomen Eero Mäntyranta sai pronssimitalin.

Jo vuonna 1968 Laukeelan puukansakoululla mm. opettaja Eeva Perttula kiinnitti oppilaiden huomiota luonnon saastumiseen. Hän kertoi keskustelleensa saaste-ongelmasta, joka oli kohtalaisen uusi puheenaihe, paikalla käyneen kansakoulutarkastajan kanssa.

Koululta lähti "välituntilatu", jolla saattoi tehdä pienen hiihtolenkin. Vuonna 1969 puukansakoulun viereisellä pellolla ajeli moottorikelkka, joka otti oppilaita kyytiinsä ajelulle.

Laukeelan kansakoululta tehtiin monena vuotena luokkaretki linja-autolla usein länsi-rannikolle. Vuoden 1969 toukokuussa kyseinen luokkaretki tehtiin kauniissa säässä. Hyvissä ajoin saapui P.Koiviston linja-auto noutamaan matkalaisia Laukeelan puukansakoululta. Kuljettajana oli yrityksen perustajan poika Aatos Koivisto. Hän oli edellisenä päivänä hakenut uuden linja-auton (rekisterinumero HU-704) Ajokin koritehtaalta Tampereelta, ja auto suoritti nyt neitsytmatkansa. Opettaja Onni Savonen hämmästeli uutta autoa, osassa sisäpaneleja oli vielä tehtaan suojamuoveja. Autossa oli mm. jääkaappi. Toiseksi valvojaksi retkelle tuli opettaja Eeva Perttula. Hän sittemmin kuoli äkillisesti seuraavassa vuodenvaihteessa tammikuussa 1970. Retki suuntautui Uuteenkaupunkiin ja Naantalin Kultarantaan. Ensimmäinen pysähdys oli jo naapurikunta Punkalaitumen keskustassa, siellä puurakennukset reunustivat päätietä auringonpaisteessa. Uudessakaupungissa ryhmä katsoi nähtävyyksiä. Erikoisuutena Aatos Koivisto ohjasi linja-auton Uudenkaupungin Saabin autotehtaan pihalle. Matkustajat saivat katsella vilinää Saabin tehtaan työmaalla. Tehdas oli vielä kesken, se avattiin loppuvuonna v. 1969. Jatko-osuudella käytiin mm. Naantalin kultarannassa. Eräässä kohtaa matkaa reitti osui Turun lähellä Rymättylässä lossille. Tuo lossiyhteys Rymättylästä pohjoiseen oli jäljellä vielä 2000-luvulla, kunnes siihen valmistui silta. Lossilla opettaja Eeva Perttula muisti eväänsä. Uudessa autossa oli jääkaappi, johon Perttula oli laittanut eväänsä. Hän pyysikin jääkaapin edessä istuvaa poikaa antamaan eväät auton jääkaapista. Kokonaisuudessaan antoisaan luokkaretkeen meni koko päivä, Laukeelaan palattiin samana iltana noin klo 21.