Muisteluita ja lisätietoja

Muistelijoina mm. Karin Liesmaa ja hänen Heidi -tyttärensä. Karin Liesmaan muisteluita on nauhoitettu v. 1984.  Heidin muisteluita hän on kirjannut muistikirjaansa.

(Lisää aiheeseen liittyviä valokuvia löytyy pääsivulta aukeavissa kuvasarjoissa mm. Karjalan aikaa ja Karin Liesmaan kuvat -kuvasarjat.)

Inkerinmaan alue oli kuulunut Ruotsille (Ruotsi-Suomelle)  ja siellä oli sen tähden yli 100 000:n hengen suomalaisasutus. Pietarin kaupunki sijaitsee tavallaan Inkerinmaan  alueella. Pietarin kaupungin paikalla oli ennen kaupungin rakentamista kymmeniä suomenkielisiä kyliä 1600-luvun lopulla. Inkerinmaan evankelis-luterilaisten seurakuntien papisto oli usein suomalaista tai inkeriläistä.

Karttaan merkitty ylös keskelle Lempaala ja alaosan keskivaiheille Kolppanan kylä, jossa oli opettajaseminaari.

Karin Liesmaan  syntymäpaikassa Lempaalan pappilassa Inkerinmaalla oli 17 huonetta. Siellä oli lastenhoitaja-kotiopettaja ja karjaa. Oli myös pehtoori, keittiön hoitaja, sisäkkö. Vanhassa haalistuneessa valokuvassa oli iso ihmisjoukko Lempaalan pappilan pihassa Paul Sonnyn virkaanastujaisten (Lempaalan kirkkoherraksi) yhteydessä. Lempaalan pappila oli pihan puolelta 1-kerroksinen ja toiselta puolelta 2-kerroksinen.

Keskellä taka-alalla Lempaalan pappila. Kuva: SA-kuva

Taka-alalla Lempaalan pappila

Karin, Kurt ja Paul Sonny leikkivät lapsina leikkiä, jossa Kurt oli lääkärinä ja Paul vihki pappina pariskunnan, Karin oli papin rouvana tässä leikissä. Lapsia opetti kotiopettaja Liisa Oksman. Synnytykset olivat kotisynnytyksiä tuohon aikaan, Kurt syntyi varsin pienenä syntymäpainoltaan.

Lempaalassa perheellä oli lämminverinen ratsu Stella. Karin sai lapsena Saksasta leluja. He näyttelivät näytelmä-leikkejä. Kurtilla oli setteri-rotuinen koira, jonka Venäläiset valtaajat ampuivat rajan sulkeutuessa. Perheessä tehtiin kermakaramelleja ja pashaa pääsiäisena. Arkkitehti Eliel Saarisen isä Juho Saarinen  oli ollut Lempaalan kirkkoherra aiemmin ennen Paul Sonnyä. Karin on istunut lapsena arkkitehti Eliel Saarisen sylissä. Saariset oli Karinin vanhempien perhetuttuja. Lempaala oli Inkerin suurin pitäjä. Karinin vanhempien tuttavaperheitä olivat Saariset ja Räikköset.

Lempaalan pappilan portailla. Lapset vasemmalta Armas, Paul, Kurt ja Karin. Naishenkilö mahdollisesti lastenhoitaja.

Eliel Saarisen isä Juho Saarinen oli karkotettu Suomeen Inkeristä vuonna 1899 toimiessaan Lempaalan kirkkoherrana. Hän oli mm. valittanut metsästysseurueen melusta hautajaismenojen aikaan. Metsästysseurueessa oli mukana joku tsaarin tuttava, se myös vaikutti kirkkoherran karkotukseen. Hän siirtyi myöhemmin kirkkoherraksi Pietariin.

Karinin Kurt -veli oli vähällä hukkua Lempaalan pappilan lähellä. Siellä oli aidattu vedenottolähde, ja hän putosi jään läpi veteen. Lähteessä oli kuitenkin kaide, johon takertumalla hän pystyi odottamaan Paul-veljen ja avun saapumista.

He kävivät Pietarissa, junalla mentiin Hiitola-Pietari radalla, joka meni reittiä Hiitola-Käkisalmi-Rautu-Pietari. Eräs Pietarin asema oli Levashova ennen Pietaria, siellä oli pappila. Paul-isä kävi Pietarissa, koska oli  asessori ja hän kävi konsistorissa siellä. He kävivät koulua Käkisalmessa. Kulkeminen Pietariin loppui rajan sulkeuduttua. Isä oli ostanut aiemmin Käkisalmesta asunnon lasten koulukodiksi, osoite oli Isokatu 5. Kurt kävi vuoden koulua Viipurissa välillä ja palasi Käkisalmen kouluun.

Karin sisaruksineen teki kerran matkan Konevitsan luostariin. He onneksi laittoivat eväspussinsa siellä eteiseen. Ikumeeni tarjoili siellä juhla-aterin, koska vastaanottajat luulivat, että seurueessa on kirkkoherra mukana. Alfons Parviainen pelasti tilanteen, ja osasi keskustella vastaanottajien kanssa.  

Karinin Paul-isä oli aika leppoisa pappi, hän salli jopa tanssikappaleen soittamisen pappilan harmoonilla, kunhan seurakuntalaiset eivät kuulleet. Hän oli Tartossa suorittanut saksankielien ylioppilaskokeen ja puhui vaimonsa kanssa kotona saksaa. Karinin isä toi kerran Aunuksesta karhunpennun.

Henkilöt vasemmalta Armas, Kurt, Paul ja Karin Sonny

Henkilöt alkaen vasemmalta Paul, Kurt, Paul-isä, Ingrid Parviainen (takana), Rauha -äiti, Alfons Parviainen (takana), Karin ja Armas. 

Karin muisti Houni-järven rannalla olleen Järvenpään kartanon, jota emännöi Karinin Paul-isän äiti Olga Sonny. Olga Sonnya kutsuttiin lempinimellä "grossmama”. Karin oli lapsena pitkässä ruokapöydässä. Ruoan jälkeen oli suuteluseremonia. Kaikki nousivat pitkän pöydän ääressä ja suutelivat emäntää. Grossmamaa piti suudella kolmesti: ensin kädelle, sitten poskelle ja sitten vielä kädelle. Karinin sisarpuoli Ingrid Parviainen (os.Sonny) (1896-1950) oli lapsuudessaan paljon Järvenpään kartanossa. Ingrid (Inki) avioitui myöhemmin kauppias Alfons Parviaisen kanssa. Grossmama opetti Ingridiä virkkaamaan niin, että isoon lankakerään oli pantu pieniä lahjoja ja kun oli virkannut lahjan irti, sai sen. Emäntä Olga Sonnyllä oli punertava tukka.  Hän asui myöhemmin Viipurissa Olly-tädin kanssa. Olga Sonnyn kuollessa v. 1925 Karin puki suruvaatteet ollessaan kansakoulunopettajaseminaarissa Jyväskylässä, ja tämä nolotti häntä.

"Grossmama" Olga Sonny oli omaa sukua Dell, synt. Pietarissa v. 1844 ja kuollut Viipurissa v. 1925. Hänen miehensä oli rovasti Alexander (Karl) Sonny (1843-1905). Alexander Sonnyn isä oli Inkerissä Kelton  kirkkoherra Israel Sonny (1806-1872).

Israel Sonny

Alexander Sonny toimi Viipurin saksalaisen seurakunnan kirkkoherrana. Juuri ennen hänen virkakautensa alkua oli perustettu Viipuriin diakonissalaitos, jossa hän myös toimi. Hackmanin suku antoi laitokselle rahallista tukea. Pariskunnalla oli 12 lasta. Lapsista neljä kuoli pikkulapsina. Karin Liesmaan isä rovasti Paul Sonny vanhempi oli yksi lapsista, hän oli syntynyt 1871. Alexander Sonny voitti Venäjän valtiollisten arpajaisten päävoiton. Hän osti Järvenpään kartanon osallistumalla huutokauppaan.  

Alexander Sonny

Kesiään "grossmama" Olga Sonny miehineen vietti siis Järvenpään kartanossa. Järvenpään kartano sijaitsi Viipurista länteen Viipurin maalaiskunnassa Houni-järven eteläpäässä. Alue kuului myöhemmin vuonna 1921 perustettuun Vahvialan kuntaan, joka siirtyi Neuvostoliitolle toisessa maailmansodassa.  Kartanossa oli sen ajan tyyliin kaksi päärakennusta. Grosmaman balttisaksalainen tausta pääsi oikeuksiinsa ja hän oli kartanon valtiatar. Grossmama jäi leskeksi vuonna 1905. Järvenpää myytiin vuoden 1917 tienoilla pyhtääläiselle Wilhelm Ögårdille. Kartano tunnettiin myöhemmin Ögårdin (tai Hämeenvaaran) kartanona. Kauppa tehtiin Karinin isän Paul Sonnyn vastustuksesta huolimatta.

Hämeenvaaran (Järvenpään) kartano Wilhelm Ögårdin aikaan (Ögård omisti kartanon 1917 – 1941).

Maalaus V. Svaetichin v. 1917 Lähde: Mogenpörtin kylän historiasivu

Järvenpään kartano vuonna 1942. Lähde:  Mogenpörtin kylän historiasivu

Wilhem Ögård.  Lähde:  Mogenpörtin kylän historiasivu

Paul Sonny nuorempi puolestaan vihki Arvon ja Karinin. Paul Sonny nuorempi oli neljäs polvi samasta suvusta pappeja, jotka saarnasivat Viipurin Pietarin-Paavalin (saksalaisessa) kirkossa. Arvon ja Karinin häät olivat torstaina 3.11.1932.

Heidi-vauva ja 60-vuotias Rauha -isoätinsä.

Olga Sonnyn isä oli lääkäri ja hovineuvos Andreas Dell. Hän työskenteli Baltian maissa ja Pietarissa.

Olga Sonnyn poika agronomi Martin Julius Sonny toimi tilanhoitajana Rapattilan kartanossa Viipurin maalaiskunnassa. Siellä ryöstäjät tunkeutuivat kartanoon 18.9.1917. Martin Sonnyä lyötiin ja hänen sisarensa Julia Sonny murhattiin. Murha-asetta oli pyyhitty venäjänkieliseen sanomalehteen. Eräänä motiivina oli mahdollisesti Sonnyjen palvelijoiden hienot lastenvaatteet, jotka taloon tunkeutujat olivat huomanneet.  Tapauksesta kerrotaan mm. Teemu Keskisarjan teoksessa ”Viipuri 1918”.  Martin Sonny suomensi nimensä Sonniksi 1920-luvulla. Martinin poika, dipl.ins. Olavi Sonni, toimi mm. Äänekosken tehtaiden paikallisjohtajana.

Henkilöt vasemmalta Gertrud (Lola) Sirola os. Sonny (1879-1927). Gertrudin aviomies tilanhoitaja Karl Gustav Sirola, agronomi Martin Julius Sonny (1881 - 1954), istumassa ”grossmama” Olga Sonny os. Dell (1844 – 1925), Olga (Olly-täti) Sonny nuorempi s. 1872, Julia Sonny (1882 – 1917) (murhattiin).

Olga Sonny oleskeli Rapattilan kartanossa jonkin aikaa. Aiemmin omistettu Järvenpään kartano oli myyty. Sitten Martin Sonny vaimoineen muutti Viipuriin ja Olga oleskeli Elly -tädin luona. Martin setä oli hoikka. Hän oli Kurt Saravuon Arto-pojan kummi. Ingrid ja Alfons Parviainen (Ingrid oli Karin Liesmaan sisarpuoli) asuivat Pietarissa. Ingrid Parviainen näki Pietarin Suomen asemalla Paul Sonnyn valokuvan ja Venäläisten asettaman etsintäkuulutuksen, kiinniottopalkkio oli 10 000 ruplaa.

Olga Sonnyn sisar Hedwig Winnecke oli naimisissa Pietarissa toimineen saksalaisen tähtitieteilijän Friedrich Winnecken kanssa. Komeetta Pons-Winnecke on nimetty Winnecken mukaan ja asteroidi 207 Hedda on nimetty Hedwig Winnecken mukaan.

Karinille sisaruksineen oli aiemmin hankittu koulunkäyntiä varten asunto Käkisalmesta. Vuonna 1917 Karinin Rauha -äiti tuli junalla Lempaalasta Käkisalmeen käymään yhdeksi päiväksi tapaamaan lapsiaan. Siellä hänen nivelreuman aiheuttama jalkavaivansa paheni, ja hän sairastui. Aviomiehellä Paul Sonnyllä oli  kinkerit Lempaalassa (papin johtama lukutilaisuus) seuraavana päivänä. Hän kuitenkin perui kinkerit ja lähti Käkisalmeen vaimonsa luokse. Tässä oli onnea, koska hänen palatessaan Lempaalaan reitin varrella oli taisteluita ja raja oli sulkeutunut joten paluu Lempaalan pappilaan ei ollut mahdollinen. Seuraavana päivänä venäläisten etsintäpartio tuli Lempaalan pappilaan pidättämään Paul Sonnyä. Kotiopettaja Hilja Oksman esitteli pappilaa, jossa ei ollut pappia. Vintillä etsijät tutkivat säkkejä. Hilja Oksman mietti, että "ei meidän pappi niin pieni ole, että tuollaiseen säkkiin mahtuisi". Pehtoori Jussi Korhonen ja kotiopettaja kätkivät myöhemmin 24-osaisen pappilan astiaston ja pöytähopeita maahan Lempaalan pappilan perunakellarin viereen. Niitä ei löytynyt, kun Paul Sonny yritti niitä myöhemmin etsiä. Myöhemmin jalkavaivoistaan huolimatta Karinin äiti työskenteli Käkisalmen asemalla hoitaen kahvitarjoilua. Toisella pakomatkalla Paul Sonny mahdollisesti pakeni Tukian talon rengin kyydissä heinäkuorman sisällä.

29.5.1918 Uusi Päivä -lehti  julkaisi jutun rajantakaisten Suomen heimojen kohtalosta ja Inkeristä lähetetystä kirjelmästä Suomen eduskunnalle. Lempaalan seurakunnan kirkkoherra Paul Sonny ja kolme pitäjän talollista lähettivät kirjelmän, jossa he kääntyivät Suomen hallituksen ja eduskunnan puoleen pyynnöllä, että nämä tekisivät kaikkensa "rajantakaisten Suomen heimojen tilan ja kohtalon lieventämiseksi" .

Paul Sonny vanhempi toimi Lempaalan kirkkoherrana 1902-1917 ja sen ohella Pietarin evankelis-luterilaisen konsistorin asessorina 1916-1917. Hän toimi vuonna 1918 Lahden sotavankileirillä pappina. 1919-1920 hän toimi Inkerin pakolaisten sielunhoitotyössä.V. 1920 hän toimi Käkisalmen vt. kirkkoherrana, vuonna 1921 Viipurin esikaupunkipappina ja vuosina 1921-1930 Sakkolan kirkkoherrana.

Sakkolassa toimi kappalaisena Karin -tyttären tuleva aviomies Arvo Liesmaa, hän oli myös Karinin Paul-veljen kurssitoveri pappisopinnoissa.

Karinin veli Kurt (sukunimi myöhemmin Saravuo) (1909-1977) toimi mm. Mikkelin kaupunginlääkärinä. Karinin Armas Sonny -niminen veli asui mm. Hauholla, hän oli taitava mehiläisten kasvattaja. Karinin Arvo -aviomies kertoi Armaksen jättäneen takkinsa Tampuku -nimiseen liikkeeseen korjattavaksi nimellään Armas Sonny. Takki löytyi kuitenkin lopulta liikkeestä sukunimellä ”Armasson”.

Käkisalmen yhteiskoulun historiateoksesta luokkakuva. Mukana mm. Karin Liesmaan veli Kurt Sonny. Matti Tukia toimi mm. Kangasniemen kirkkoherrana.

Käkisalmen yhteiskoulun historiateoksesta luokkakuva. Mukana mm. Karin Liesmaan veli Armas Sonny.  Kuvassa oleva Ture Ara oli myöhemmin tunnettu laulaja.

Karinin muistellessa Sakkolaa mieleen tuli Kiviniemen kylä ja siellä oleva kasarmi. Kiviniemi oli iso keskus Sakkolassa, myös kirkonkylässä oli asema.  Helsingin Sanomat uutisoi 6.8.1925 numerossa edellisenä viikonvaihteena Sakkolan Kiviniemessä olleista Kannaksen juhlista. Paikalla oli noin 2000 henkeä. Lauantaina 1.8.1925 esiintymässä oli Äyräpään Pölläkkälän suojeluskunnan soittokunta ja Raudun nuorisoseuran voimisteluosasto. Sunnuntaina oli klo 10 juhlakentällä jumalanpalvelus, jossa juhlasaarnan piti Sakkolan kirkkoherra Paul Sonny. 

Paul Sonny vanhempi opiskeli ensin Pietarissa ja kävi pappisseminaarin Tartossa. Hella Wuolijoki kertoo kirjassaan, että papinpoikia houkuteltiin ympäri Venäjää Tarttoon, jossa saivat opiskella ilmaiseksi. Tartossa ollessaan Paul Sonny oli ollut kaksintaistelun todistajana. Sieltä oli peräisin ehdoton kielto korttipelille, jota myös tytär Karin noudatti. Paul Sonny joutui Suomessa ulkomailla opiskelleena sisällissodan jälkeen tenttiin saadakseen oikeuden toimia pappina Suomessa. Tenttijä oli asessori Sutinen Viipurin tuomiokapitulista. Tentti meni läpi, mutta Paul Sonny ei koskaan oppinut Suomea täydellisesti. Heidi-tytär muisteli, että Jämsässä asuessaan v. 1945 vävy Arvo Liesmaa imitoi Paulin ääntämystä, vaimo Karin ei pitänyt esityksestä. Paul Sonny vanhempi kuoli 58-vuotiaana 5.2.1930 sydänhalvaukseen Sakkolan isopappilan kuistille ollessaan lähdössä hevoskyydillä matkalle.

Juhani Jääskeläisen väitöskirjassa käsitellään Inkerin ev-lut. kirkkoa, siinä mainitaan Paul Sonny vanhemman kiistelleen runoilija Aale Tynnin inkeriläisen isän Kaapre Tynnin (1877-1953) kanssa. Kaapre Tynni oli sosiaalidemokraatti ja toimi opettajana ja lehtimiehenä.  Hän ja  Paul Sonny vaikuttivat inkeriläisessä Kolppanan seminaarissa samaan aikaan vuonna 1917.  Kolppanan seminaari oli kirkon perustama opettajien valmistuslaitos. Se oli perustettu vuonna 1863.  Tynni pyrki vähentämään pappien vaikutusvaltaa seminaarissa.  Paul Sonny totesi, että "sosialistiopettajat syrjäyttivät papit seminaarin johtokunnassa". Tynnin perhe pakeni Viron kautta Suomeen vuonna 1919. He asuivat pitkään puuhuvilassa Helsingin Pukinmäessä. Paul Sonny ja Kaapre Tynni esiintyivät molemmat kuitenkin Käkisalmessa 22.8.1926 olleessa suuressa Inkeri-juhlassa. Helsingin Sanomat kirjoitti juhlista etukäteen 20.8.1926: Käkisalmen kirkossa oli jumalanpalvelus, jonka toimittivat rovasti Paul Sonny ja kirkkoherra Mannerkorpi. Illalla oli Pontukselan teatteritalolla juhla-iltama, jossa mm. maisteri Kaapre Tynni piti esitelmän kansallisuusaatteen kehityksestä Inkerissä. Kulkulaitosministeri myönsi alennukset rautatielippujen hinnoista juhliin saapuville. Inkeriläisille alennus oli 50 % ja suomalaisille 25 %.

Paul Sonnyn poika Paul Sonny nuorempi (1904-1973) toimi  Sortavalan seminaarissa uskonnon lehtorina vv.1933- 1940, Heinolan seminaarissa uskonnon ja historian lehtorina vv.1940 – 1942, Raahen seminaarissa rehtorina vv.1942 – 1945 ja Kajaanin seminaarissa rehtorina vv.1945 – 1967. 

 Kajaaniin tuli kerran eräs mies kertomaan Paul Sonny nuoremmalle, että rajan takana on tsaarin hopeaa tietyssä paikassa. Paul Sonny ei lähtenyt kuitenkaan aarretta etsimään. Esa Anttala on kirjoittanut kirjan "Hopeaa rajan takaa" samanlaisesta aiheesta.

Presidentti Kekkonen vierailulla Kajaanin seminaarissa. Henkilöt alkaen vasemmalta Urho Kekkonen, Aslak Fränti, Paul-Erik Haapkylä ja Paul Sonny nuorempi.

Hajamuistoja ym.

Pääsiäinen Ingrid ja Alfons Parviaisella: Siellä oli tarjolla herkullista pashaa. Resepti oli Alfonsin äidiltä.

Joulua johtaja Onni Lybeckillä (1877-1952) (Rauha Sonnyn veli): tarjolla suuret vadit herkkuja. Myöskin rusinoita ja manteleita. Onni oli Ferdinand Alfthanilla töissä, joka oli suuri siirtomaatavara -tukkuliike Viipurissa.

Signe Lybeck tarjosi usein vesipuolukoita (puolukoita sekoitettuna sokeriveteen) ja mansikkahilloa.

Karin Liesmaan äiti oli Rauha Mathilda Sonny, os. Lybeck (1873 - 1938). Rauhan isä oli kirkkoherra Edvard Wilhelm Lybeck (1840 - 1885). Hän oli Rantasalmelta pappilan torpparin poika. Hän kuoli 45-vuotiaana jalan mitättömästä haavasta lähteneeseen verenmyrkytykseen. Ollessaan pappina hän osallistui armeijan harjoituksiin ja sai henkilökohtaisesti keisari Aleksanteri II:lta rautaristin ketjuineen.

Edvard Wilhelm Lybeck

Rauha Sonnyn äiti oli Ida Lybeck (os. Löfman). Edvardilla ja Idalla oli 10 lasta.  Ida Lybeckin veli Oskar Vilhelm Löfman oli eläinlääkäri Kurkijoella. Hän otti ottotyttärekseen Idan Siri -tyttären Sirin isän kuoltua.  Myöhemmin Siri tutustui agronomi Joel Sonckiin ja he avioituivat. Joel Sonck toimi agronomina Kurkijoen koulutilalla.  Heidän eräs poikansa oli lasten lääkäri ja professori Carl-Eric Sonck (1905-2004). Ida ja Edvard Lybeckien lapsista mm. Siviä -tytär avioitui kirkkoherra Emerik Tirkkosen kanssa. Ester-tytär avioitui insinööri Eino Hallakorven kanssa. Onni Lybeck puolestaan toimi johtajana Ferdinand Alfthanin tukkuliikkeessä, puoliso oli Ingrid Lybeck (os. Schrey). Idan ja Edvardin Signe -tytär piti synnytyslaitosta ja hotellia Viipurissa.

Siri Lybeck v. 1902

Signe Lybeck

Signe Lybeck (1880-1966) oli käynyt lapsenpäästökoulun Helsingissä. Signe oli nuoruudessaan mahdollisesti seurustellut Yrjö Sirolan (aik. Siren) kanssa. Yrjö Sirolan (1876-1936) isä Karl Gustav Siren (1847-1905) toimi pappina mm. Viipurissa ja tunsi Signen isän. Yrjö Sirolan mukaan on nimetty kommunistinen Sirola-opisto.

Karl Gustav Siren ja Edvard Wilhelm Lybeck

Signe avasi oman synnytyslaitoksen Viipuriin. Jokin sairaalabakteeri tuhosi Signen yrityksen: pari äitiä kuoli ja menestyvä yritys sai huonon maineen. Signe ei lannistunut, vaan perusti "Yksityishotelli Lybeckin". Nimi "yksityishotelli" valittiin pitkän harkinnan jälkeen, jotta Signe saattoi päättää, ketä otti asukkaakseen. Erityisesti hän varoitti palveluskuntaansa ottamasta asiakkaakseen naista, jolla voi arvella olevan huulipunaa huulillaan. Signe oli jatkuvasti rahapulassa yksityishotellinsa kanssa, mutta siisteys oli Signelle kuitenkin tärkeää. Lakanat keitettiin lipeässä, vaikka niillä olisi nukuttu vain yksi yö.

Yksityishotellin osoite oli Viipurissa Torkkelinkatu 22

 Viipurin puhelinluettelo v. 1938:

 - Yksityishotelli Lybeck Privathotel, Torkkelink. 22       puh. nro 1241, 360

 -- johtajatar Signe Lybeck  puh. 360

(Helsingissä Signen puhelinnumero oli 49 14 22 vuonna 1962)

Karinin Heidi -tytär vieraili opiskeluaikoinaan  Signen luona Helsingin Töölössä Topeliuksenkadulla, jossa Signe asui kaksiossa. Hän asui hyvän ystävänsä Alfhildin kanssa. Signe oli ottanut Heidin rippikuvan esille. Kun Heidi astui sisään, Signen silmät osuivat Signen vanhaan talvitakkiin. Hän alkoikin puhua talvitakistaan, mistä se oli ostettu Viipurissa, ja Signe kuvailikin jopa mm. talvitakkia korjanneen räätälin asunnon portaikkoa Viipurissa. Vierailulle varattu aika kuluikin näihin Signen muisteluksiin.

Karin ja Arvo Liesmaa asuivat Tikkurilassa seurakuntakeskuksen asuntosiivessä 1958-1971. Vuoden 1958 syyskuussa samassa talossa ollut seurakunnan kassakaappi räjäytettiin dynamiitilla, varkaat arvelivat siellä olevan seurakunnan myyjäisten tuotto. Kirkkoherra Arvo Liesmaa oli kuitenkin vienyt rahat kotiinsa, koska hänellä ei ollut kassakaapin avainta. Arvo Liesmaa sanoo nähneensä unta samana yönä, ja unessa ammuttiin. Hän arveli herättyään yöllä pamahduksen liittyneen tuohon uneen. (lähde: Helsingin Sanomat 1958). Sittemmin Arvo Liesmaa haki Helsingin Kallion seurakunnan kirkkoherraksi vuonna 1966, hän tuli vaalissa toiseksi (Helsingin Sanomat 1966).

Lähteet:

Karin Liesmaan muisteluiden nauhoitus v. 1984 ja Heidi-tyttären muistiinpanot.

Juhani Jääskeläinen: Inkerin suomalainen evankelis-luterilainen kirkko neuvostojärjestelmän ensimmäisenä vuosikymmenenä 1917-1927, Kirjapaja 1980

(Tekijä luovuttanut Karin Liesmaalle)

Vuosisata diakoniaa Viipurissa ja Lahdessa.  Viipurin-Lahden diakonissalaitos 1869-1969

Tekijä: Erkamo Pentti, 1969

Ihotautilääkäri muistelee

Tekijä: Carl Eric Sonck. Kustantaja: Recallmed 1995

Viipuri 1918

Tekijä:Teemu Keskisarja.  Kustantaja: Siltala 2013

Paavo Räikkönen – Inkerin mies.  Tekijä: Tapani Nokkala 2004

Paul Sonny vanhemman muistokirjoitus Vapaa Karjala -lehdessä 7.2.1930 (Karin Liesmaa tallettanut lehden kyseisen numeron ). Muistokirjoitus oli myös Helsingin Sanomissa 6.2.1930.

Helsingin Sanomien arkisto

Ögårdin kuvien lähde Pyhtään Mogenpörtin kylähistoria sivusto:

http://www.mogenport.net/sv/hist/hus_hameenvaara-01.htm

Paluu Arvo ja Karin Liesmaa -sivulle:

https://urjala.kuvat.fi/arvoliesmaa/