Honkolan pappila v. 1968

 

 

Arvo Kytölä kertoo Honkolan pappilasta kesällä 1963

 

Alkusuven leppeä tuuli huojutteli Kortejärven rannalla olevien lehtipuiden lehtiä, kirkas auringonpaiste julkitoi peittelemättä vieraalle vaikutelman Urjalan kirkkoherranpappilan näkymistä viimeistä kertaa siellä käydessäni. Paikka ikäänkuin huokui sitä "ikuista rauhaa", jonka julistajana talon 25 vakinaista isäntää on vuosisatojen aikana julistanut seurakunnalle. Kiertelimme ensin pappilan laajoja pihoja, silmäilimme pahasti rappeutuneita rakennuksia ulkoapäin. Kohta aukenivatkin naristen lännenpuoleisen "paraatirapun" korkeat ovet. Vastassa olivat talon 25. isäntä rovasti Aarne Arjanheimo ja hänen rouvansa Eila Arjanheimo. Saimme aluksi pyynnön kiertää talon piharakennukset, jotka vielä olivat asuttuina. Kiertokäynnillä oli mukava muistella käyntejäni tässä talossa. Ensin kuitenkin hetkisen katselimme Kortejärven puoleista näkymää kuistin pylväiden lomasta.

 

Urjalan kirkkoherran pappila on ikivanhaa keskiaikaista nautintaa oleva tila. Vuodesta 1500 se on ollut kirkkoherran virkatilana. Sitä ennen siinä asui Akaan emäseurakunnan kappalainen. Vieläkin vanhempina aikoina se lienee kuulunut Sääksmäen suuren kirkkopitäjän hallintaan. Ja nyt herran vuonna 1963 se kehityksen kulun seurauksena häviää kirkon omistuksesta. Talo on nyt myytävänä.

Ensi kerran kävin pappilassa syyskuussa 1926 hakemassa virkatodistusta maamieskouluun menoa varten. Tosin jo pari vuotta aikaisemmin kävin talon pihassa suojeluskuntaharjoitusten yhteydessä. Virkatodistusta hakiessani astuin ensin sisään paraatirapusta sen vasemmanpuoleisesta ovesta, sitten siirryin pienen eteisen kautta kansliaan. Se oli pieni huone, jossa oli todennäköisesti puuseppämestari Berghällin valmistama pulpetti poikki huoneen kirkonkirjoja varten. Edessä oli pari punaista penkkiä. Huoneen takaosassa oli jyhkeä kassakaappi kirkonkirjoille. Myhäilevä rovasti Karl Hjalmar Hilden tuli tervehtimään minua kädestä pitäen. Hän kyseli, mitä sinne Välkkilän metsäkulmalle kuuluu. Todistuksen annettuaan kyseli iäkäs rovasti, haluaako poika nähdä asunto-osaa. Sitten kierrettiinkin talon huoneita. Tiloissa oli mm. suuri sali ja keittiö sekä piispankamari, jossa piispa voi asua vierailullaan.

Talon huoneisiin kuuluivat myös rovastinkamari, lastenkamarit ym.  Pappila-alueeseen kuului myös ulkorakennuksina mm. pirtti pakaritupa. Pirtissä oli pitkä pöytä ja pappilan etumiehen kamari. Pirttiä käytettiin myös vierastupana. Pakaritupaan kuului myös porstua ja piikojen kamari. Näissä tiloissa asui pappilan työväkeä. Pappila-alueeseen kuului myös  talousluhtirakennus ja sauna. Maantien toisella puolella oli pappilan kivinavetta.  Pihaan palatessamme talon nuorekas emäntä, ruustinna Laina Hilden kutsui sitten meidät kahvipöytään. Rovasti Hilden esitteli myöhemmin uutta radiotaan. "Ostin samanlaisen kuin oli teidän kylän Isossatalossa, sillä on mukava kuunnella vaikkapa saarnoja", rovasti kertoi. Tämä tapahtui siis vuonna 1926.

 

Yhä vieläkin seisoo pappilan rapistuneen päärakennuksen runko paikoillaan. Vain v. 1939 rakennettu tiilinen kansliaosa on siihen lisätty. Uutta ovat myöskin keskuslämmityslaitteet, vesi- ja viemärijohdot ja melko varhainen sähköistys. Muistelen tässä talossa käyneeni kymmeniä kertoja. Muistan monet leppoisat tuokiot rovasti Wilhelmi Koivulaisen ja hänen Ines -ruustinnansa parissa. Nuorekas kirkkoherra Arvo Liesmaa ja hänen Karin -rouvansa aina ottivat minut vastaan hymyssäsuin. Usein istuin ulkomaalaistenkin kanssa silloin samassa pöydässä. Olen käynyt pappilassa myöskin pastorien Matti Koskelan ja Toivo Hollon aikana. Ja täällä olen käynyt nykyisten isäntien aikana useat kerrat. Yhteyttä ole pitänyt myös puhelimitse, 25 km on erottanut kotiani Isostapappilasta. Olen hakenut todistusta avioliittoa varten, tehnyt monta raskasta matkaa kuolinsanomaa viemässä tai ohikulkiessa muuten taloon poikennut. Vastaanotto on aina ollut yhtä ystävällinen, josta parhain kiitokseni poismenneille ja nyt meneville pappilan isäntäväille.

 

Sinä Urjalan Iso Pappila! Vuosisadat olet elänyt seurakuntaelämässä keskeisenä paikkana. Suojissasi ovat syntyneet monet pappilan perheiden lapset, pihanurmikollasi leikkineet ja vihdoin pois lentäneet. Moni pappi ja hänen perheenjäsenensä ovat paareille laskettuina viimeiselle taipaleelle pihastasi lähteneet. Omasta puolestani kiitän Iso Pappilaa ja sen hyviä haltioita. Voimme iloita siitä, että Urjala on saanut pitää kauan saman pappilan, voimme myös iloita siitä, että olemme nyt saaneet kaivatun pappilan keskelle pitäjää Laukeelaan.

 

Urjala 28.6.1963

Arvo Kytölä

 

Paluu pääsivulle